Lisätietoja GPS:stä
GPS:n historia
Maailmanlaajuinen paikannusjärjestelmä (GPS) on satelliittiverkosto, joka kiertää Maata määrätyissä pisteissä ja lähettää signaaleja GPS-vastaanottimen omaaville käyttäjille. Signaalit sisältävät aikakoodin ja maantieteellisen paikkatiedon, joiden avulla käyttäjä voi määritellä tarkan sijaintinsa, nopeutensa ja ajankohdan missä tahansa planeetalla.
GPS suunniteltiin alun perin sotilas- ja tiedustelukäyttöön kylmän sodan aikana 1960-luvulla, vaikkakin idea järjestelmän kehittämiseen syntyi neuvostoliittolaisen avaruusaluksen Sputnikin laukaisemisen aikoihin vuonna 1957.
Transit oli ensimmäinen Yhdysvaltain kehittämä satelliittijärjestelmä, jota Yhdysvaltain merivoimat testasi vuonna 1960. Vain viiden Maata kiertävän satelliitin avulla laivat saattoivat tunnin välein tarkistaa sijaintinsa merellä. Vuonna 1967 Transitin seuraaja Timation-satelliitti osoitti, että hyvin tarkkoja atomikelloja voitiin käyttää avaruudessa. Sotilaskäyttöön tarkoitettu GPS kehitettiin nopeasti sen jälkeen, ja vuosien 1978 ja 1985 välillä laukaistiin yhteensä 11 Block I -satelliittia.
Kuitenkin vasta vuonna 1983 Neuvostoliiton ammuttua alas korealaisen matkustajakoneen - lennon 007 – Reaganin hallinto antoi GPS:n siviilikäyttöön, jotta lentokoneet, laivat ja kulkuneuvot ympäri maailmaa voisivat määrittää sijaintinsa ja välttää tahattoman eksymisen kielletylle alueelle.
Vuonna 1986 sattunut NASAn avaruussukkulan SS Challengerin onnettomuus hidasti GPS-järjestelmän parannuksia, ja ensimmäiset Block II -satelliitit laukaistiin vasta vuonna 1989. Kesällä 1993 Yhdysvallat laukaisi kiertoradalle 24. Navstar-satelliittinsa, joka täydensi uudenaikaisen GPS-konstellaation – 24 satelliitin verkoston – joka nyt tunnetaan nimellä GPS, maailmanlaajuinen paikannusjärjestelmä. Konstellaation satelliiteista 21 pysyi aktiivisena koko ajan, loput kolme toimivat varasatelliitteina. Nykyään GPS-verkostossa on noin 30 aktiivista satelliittia.
Nykyään GPS:ää käytetään kymmenissä navigointisovelluksissa, reitin etsimisessä ajoneuvossa, karttojen tuotannossa, maanjäristystutkimuksessa, ilmaston tutkimuksessa ja ulkoilma-aarteenetsintäpelissä eli geokätköilyssä.
