Maailmanlaajuinen paikannusjärjestelmä
Lisätietoja GPS:stä
GPS on satelliittiverkosto, joka kiertää Maata määrätyissä pisteissä ja lähettää signaaleja GPS-vastaanottimen omaaville käyttäjille. Signaalit sisältävät aikakoodin ja maantieteellisen paikkatiedon, joiden avulla käyttäjä voi määritellä tarkan sijaintinsa, nopeutensa ja ajankohdan missä tahansa planeetalla.
Maailmanlaajuista paikannusjärjestelmää ylläpitää Yhdysvaltain puolustusministeriö, ja sen toiminta perustuu 24–32 satelliittiin, jotka kiertävät Maata "konstellaationa" Maan keskimmäisellä eli MEO (Medium Earth Orbit) -kiertoradalla. Tämä tarkoittaa vähintään 20 000 km:n etäisyyttä maanpinnasta, mikä on kuitenkin alempana kuin TV-, viestintä-, Internet- ja sääsatelliittien käyttämä kiertorata eli geostatioraalinen kiertorata noin 35 000 km:n korkeudessa.
Mitä enemmän paikannusjärjestelmässä on satelliitteja, sitä tarkempaa tietoa se tarjoaa. Jos yksi satelliiteista vaurioituu tai lähettää virheellisiä signaaleja, jonkin toisen konstellaation satelliitin lukemat kumoavat virheelliset signaalit.
Maailmanlaajuinen paikannusjärjestelmä suunniteltiin sotilas- ja tiedustelukäyttöön kylmän sodan aikana 1960-luvulla. Vuonna 1983 korealainen matkustajakone eksyi Neuvostoliiton ilmatilaan, ja Neuvostoliitto ampui sen alas. Tuolloin Yhdysvaltain presidentti Reagan määräsi, että GPS:stä on kehitettävä siviiliversio kaikkien käyttöön. Tällä hetkellä GPS on ilmainen, sen käytöstä ei peritä tilaus- tai ylläpitomaksuja, mutta käyttäjällä on oltava GPS-vastaanotin.
Nykyään GPS:llä on kymmeniä käyttötarkoituksia, kuten lentokoneiden ja laivojen navigointi, reitin etsiminen ajoneuvossa, karttojen tuotanto, maanjäristystutkimus, ilmaston tutkimus ja ulkoilmassa tapahtuva aarteenetsintä eli geokätköily.
Tavallisessa GPS-vastaanottimessa on antenni, joka on viritetty satelliittien lähettämille taajuuksille. Antenni nappaa signaalin ja syöttää sen vastaanottimen suorittimeen, joka näyttää tarkan sijainnin ja kellonajan.
